perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kannabis tappaa -

jos sitä onnistuu käyttämään lyömaseena. Viranomaistulkinta.

Virallisen kotikasvattajan blogista löytyi myös linkki 
Euroopan kattavaan Weed like to talk -kansalaisaloitteeseen.
Sinnepä, hops.


lauantai 22. kesäkuuta 2013

Arvon turvatiimi

Sovitaanko nyt, että poistatte  meidän entisten feisbookilaisten, alustanne jo aikaa jättäneiden, tiedot arkistoistanne KOKONAAN ? Jos ja kun joskus haluan palata seuraanne, osaan ja jaksan kyllä ihan itse täytellä henkilötietoni ja ripotella kuvajaisia profiiliini.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Vain yksi potilaskertomus tuhansien joukossa



Muutamia otteita artikkelista:
Each and every month, Musikka eligible to receive 300 marijuana cigarettes, grown, rolled, packed and shipped by employees of the U.S. government, as part of a program that officially stopped accepting patients on orders of President George Bush, Sr. in 1992.
 “[Over the years] several doctors have said I have to smoke marijuana or I would go blind,” Musikka told Raw Story in an exclusive interview. “Some even gave me recipes for brownies and the like, because they saw that I was not psychologically oriented to smoke marijuana. I was scared to death of it. I believed every lie I have ever heard. And that made it very difficult because I was dealing with problems that I couldn’t solve with the conventional meds.”
“When I tried it the first time, it was miraculous,” she said. “Long story short, I ate some brownies and went back to my [eye doctor]. My pressures came down from 56 in the right eye and 49 in the left eye, to 12 and 14. Nothing short of a miracle… I never needed the surgeries, as I have proved with my left eye which has
“I’ve been studying this now for 35 years and I can find no trace of sanity in arresting, criminalizing over 25 million of us over the last 40 years,” she concluded. “[So], I’m joining the occupations. I don’t know where else to take these problems anymore.

“…corporate America owns all of us, especially the seriously ill.”

Allekirjoita aloite.


Välillisesti nähtynä

En koskaan innostunut tv-sarjoista Sopranos, Sex and the City tai Boardwalk Empire. Weedsiä en katsonut lainkaan. Vasta nyt, tutkittuani kannabisaihetta parisen kuukautta, katsoin ohjelmasta yhden jakson. Sarja vaikuttaa surkealta. Se on ikävää kovin tarpeellisen kannabiskeskustelun kannalta.

Luin vuosia sitten Lehtiset-julkaisusta hienon tekstin, jossa pohdittiin Sopranosin viimeisen jakson mahdollisia tulkintoja. Sex and the Citystä katsoin viimeisen, ihan-kiva -jakson. Boardwalkin tarinaa olen nähnyt yhteensä puolisentoista tuntia. Se on mielestäni kolmikon paras - yksi syistä lie Buchemin karisma, toinen kaksinaismoralismin terävä kuvaus. Vähän katsomani perusteella sarja on myös erittäin hyvin tuotettu. Voin siis arvostaa ohjelmaa innostumatta kuitenkaan katsojaksi.

Lehtisetissä julkaistu pohdinta ja Pulkkisen Television tiiliskivet ovat minun tapani todella nauttia tv-sarjoista. Tosin harvoin näihinkään innostun. Fiktiiviset narratiivit evät ole elämäni keskiössä. Saattaisin silti koukuttua Boardwalk Empireen, jos sitä esitettäisiin lempivälineessäni, radiossa.

---

Aloite.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

torstai 25. huhtikuuta 2013

Urheilua karussa Yle Radio 1:llä




Kekomäki puhuu, kuuntele. Täm'on linkki.

"Köyhät kyykkyyn ja hoitojonoon hännille. Mitä tekemistä kunnilla ja sote-uudistuksella on keskenään? Suomalainen kunnallinen terveydenhoito on poikkeus maailmankaikkeudessa. Se juontuu hevosaikakaudelta, jolloin kalliita syöpähoitoja, kuvantamisia, liuotushoitoja ynnä muita ei oltu vielä keksittykään, joten kyllähän kunnat silloin jaksoivat maksaa, mutta nyt on nyt. Kunnanlääkärien aikaan hoidot, laitteet ja lääkkeet eivät maksaneet maltaita. Nyt maksaa. Entä jos pantaisiin hela hoito yhden tuutin maksettavaksi, ja hoito tulisi vaivan eikä kunnan tai työpaikan varallisuuden mukaan. Näitä ja muita vaivoja puivat emeritusprofessori Martti Kekomäki ja Leena Mattila."

5'24 minuuttia asiaa

Autoista puolitoista ensimmäistä minuuttia, sitten rakennetaan talo. Jostain syystä (sensuuri?) blogger ei ole löytävinään videota, kun yritän upottaa sen tähän. Siksi on laitettava linkiksi tämä teksti. Koko teksti. :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Palkataan ahkera ikkunanpesijä

"Lämmin väri ja pehmeät muodot"?
Ei, vaan aikalaisarkkitehtuurin ruma ja kolkko tusinarakennus.




Suunvuoro

Rohkea tyttö. Meillä on vielä toivoa.


Porttiteoria

Puupääpoeetikko. Sanasta muotoon, ja rakkaudesta.



torstai 4. huhtikuuta 2013

Idiootti-innovaatio


Rainbow'n wc-paperi on hajustettu. Avattu pakkaus valtaa isonkin kylpyhuoneen nopeasti. Hajusteille herkistyneen se ajaa taloyhtiön saunan vessaan.

Kuinka on mahdollista laittaa tällainen idiootti-innovaatio tuotteeseen, sovittaa sen kääreeseen joutsenmerkki, mutta jättää mainitsematta hajusteista?


tiistai 8. tammikuuta 2013

Farrell vs. mgtowfi

mgtowfi vääristelee, kun esittää omia ajatuksiaan Warren Farrellin sanomiksi.

"Naiset kasvattavat pojat ja he kasvattavat pojista murhaajia. Miehen malleja heillä ei ole ja he kasvavat naisten halveksunnasta hiljaa kärsien." 

Kannattaa kuunnella Toronton-luento huolella.


maanantai 7. tammikuuta 2013

Steubenvillen petorgioiden äänitorvi: "Some people deserve to get peed on."

Törmäsin Steubenvillen joukkoraiskaustapaukseen joitakin päiviä sitten. Tänään huomasin tapauksesta uutisoidun jo suomenkielisessäkin mediassa. Sitä tietä palasin paskan äärelle. Tässä alkupalaa:

High Schoolin Big Red -jalkapallojoukkueen (vai fanien?) verkkosivu:


Tuon tekstin yläpuolella on ruutu, jossa vuorottelevat seuraavat lauseet:

There are players who make things happen.
There are players who watch things happen.
There are players who wondered what happened.
Which one are you?

Jalkapallojoukkueen päävalmentaja Saccoccia 

New York Timesin toimittajalle ärsyynnyttyään tämän kysymyksiin:
"You're going to get yours. And if you don't get yours, somebody close to you will."

Otsikossa lainattu twiitti löytyy täältä

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

A better world through education?


Viewing this video of a “demonstration” held against Warren Farrell speaking about men’s rights I remembered the shame I felt seeing the leftist young high educated women behaving badly in a televised discussion about hate speech (TV2, Vihailta, 2011). So, as women (mostly the ones under 40 and with academic merits) keep questioning “where have all the good men gone?”, I can’t be wondering: what about the decent women?

maanantai 19. marraskuuta 2012

En minä tiedä

Maailma on ruma, koska enemmistö ihmisistä tahtoo näkyä sen sijaan että nähdä?

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Lainaatko lusikkaa?

Löysin lapsekasta ja absurdiin lipsuvaa sivupersoonaani viehättävän hassukisan. "Me annamme alun, sinä kirjoitat lopun maksimissaan 150 sanalla." Alkuun antoivat:


Swallowing the last of his drink, Alex glanced into his cup and saw...

johon minä

... a green ant trying to climb up the slippery surface. Again and again the odd creature kept gliding back to the bottom, straight to the black hole of no hope. Suddenly, it rose its head, wild eyes nailed to Alex's hair line, and with an angry voice it uttered: 'You ought to use sugar in your coffee. These artificial sweeteners are not only unhealthy but dangerous too. How do you expect me to get out of here when, as you can see, I have no wings, no rope, not even a sticky spoon or a used serviette.'
'Do you have any idea why your forehead resembles the map of Africa before colonization, instead that of the last rainforests? Sugar! Yes, sugar! Slippery surfaces are slippery surfaces, nothing grows, nothing flourishes, not even a hair. If in any doubt, consult the mirror. No, wait, any chance for a spoon... Pal?'

Tyylilaji on mitä ilmeisimmin labsurdi. Välimerkit ja prepositiot varmaan aivan vinksallaan, muusta puhumattakaan, mutta miten hauskaa oli! Toivottavasti en kielipuolisuuttani mennyt kirjoittamaan muuta kuin tarkoitin. Siis sitä, mitä sivupersoona halusi sanoa. Mistä lie tulevat nuo assot, kun tietoisesti väistelee tietoista? Ihmisen mieli on mitä mielenkiintoisin.
Sisällöstä sen verran, että minulla ei ole karvaakaan kaljua vastaan.

Edit. Ovat ne nuo saitin ylläpitäjät kyllä hieman yliamerikkalaisia, kun hassukisan säännöissä lukee:
"There are no winners, no losers, no prizes, just the thrill of seeing your name on the internet."
Really?

perjantai 26. lokakuuta 2012

Kuurot ymmärtäjät ja paremmintietäjät


... Maija on äärettömän, suorastaan fetisistisen mieltynyt kloorin tuoksuun. Hän on älykäs ja lahjakas ja opiskelee pitkälle. Kaiken vapaa-aikansa hän viettää uimahalleissa. Vapaa-aika vähenee vaativan työn myötä eikä Maija enää pääse uimahallille mielestään tarpeeksi usein. Hän ahdistuu ja käy terapiassa. Lopulta hän saa tarpeekseen, jättää hyväpalkkaisen työnsä, pestautuu hallille uimavalvojaksi ja on onnellinen.

Maijan tuttavat alkavat "ymmärtää" Maijaa, eli kehittävät erilaisia tarinoita elämän yksinkertaistamisesta, burn outista tms. Maija koettaa sanoa miten asia on, mutta häntä ei kuunnella, vaan ihmiset joko ihastelevat hänen downshiftingiään tai tuputtavat näkemyksiä keinoista toipua burn outista. Tämä on Maijasta turhauttavaa.





Voitko pitää musta huolta?


Loppukesä, maanantai-ilta, kello vartin yli yhdeksän. Olen palaamassa töistä, bussissa matkalla Malmin asemalle, kun tulee huono olo. Nostan hiukset ylös, riisun villatakin ja korjaan asentoani. Hengitän syvään - ei auta. Juon vettä,  ei auta sekään. Vointi pahenee. Harkitsen jääväni bussista, mutta on pimeää, viileääkin, matka-aikaa jäljellä arviolta vartti. En tunne seutua, jonka halki bussi kulkee - on kestettävä rautatieasemalle.

Bussipysäkiltä hituustan rullaportaille. Pyörryttää. Keho on voimaton, jalat ja kädet tutisevat. Jos putoan portaat kuin matkatoverini taannoin Leningradissa? Siltä kiertyi otsanahka punalipaksi kulmakarvojen päälle, humalaansa säästyi pahemmalta. Miten noloa olisikaan menettää tajunsa! Yksin vielä!

Laiturille päästyäni koko olentoni tutisee. Pitelen tajuntaa reunasta ja lopulla energiaani hoiperran penkille. Pää polvien väliin, rauhallista hengitystä. Kun oikaisen, ohitseni kulkee noin 25-vuotias mies jotakin kainalossaan. (Skeittilauta?) Mies kiertää minut niin kaukaa kuin laiturin leveys ja miehinen ylpeys antaa myöten. Ajatuskuplassa lukee: "Toi on kännissä tai huumeissa, parempi varoo."

Lanka, joka yhdistää miehen ja minun maailmani, on ohut ja kehoni sormenpäitä myöten niin voimaton, että pelkään putoavani. Käden käänteessä itsellisestä toimijasta avuttomaksi nyytiksi.

Jokin sisälläni hokee ei kenellekään: Voitko pitää musta huolta?
Uutisointi naapurin erityistyttölöiden tuskafestistä vaatii julkaisemaan Y. Botherin runon (luvan kanssa).


Autismin koko kirjo 


NAAPURI
Niitä kulkee pareittain ja laumoissa parvekkeeni ali. Useammin kuin kerran olen kuullut tytön sanovan toista huoraksi. Toinen vastaa ”lutka!” - ja sitten nauretaan. Mitä se on tupakanpoltto tämän rinnalla?

OPETTAJA
Teen työtäni sidotuin käsin. Ääntäni en saa korottaa, laki ei anna halata. Vanhempia en tavoita, 
jos tavoitan, he eivät ole paikalla
Perheillä menee liian hyvin tai liian huonosti. Opettaja on aina väärässä. Paikassa, asiassa, ammatissa.

                          (Sairaanhoitaja, äiti: Painu vittuun siitä nyt, mä puhun puhelimessa!)

TUTKIJA
Yläasteella ei viihdytä. Lukio on luokaton. 

NAAPURI 
Eilenkin että:
”No vittu heitä vittu
se kassi vittu! No vittu 
heitä nyt vittu! Hei vittu 
nyt vittu heität!”

POIKA
Joka päivä 
täytyy skarpata ettei saa turpaan. Jos reseptorit ei toimi, jos sä et osaa pelata, susta tehdään maali. Se pitää skannata se paska jossa tarpoo, ne säännöt. Paskapalloa on _pakko_ pelata, muuten se hierotaan sun naamaan.

Iltapäivälehti, RIKOSAALLONMURTAJAPOMO
Kyllähän pojan räjähdysalttius oli ennalta nähtävissä: hän oli hiljainen, luki vaikeita kirjoja ja pukeutui mustaan. 

Ilmaislehti, parturoimaton YLEISHARAKKA 
Ei sitä kiusattu, älkää viitsikö, oli sillä kavereita. 
(Turkkani lusin, ja nyt se perkele ei vastaa puhelimeen.)

ICT-lukion REHTORI
Oppilailla on kulkukortit. Esseevastaukset ja muut kirjoitelmat luetetaan profiloijalla. Nietzsche-tutka on beta-vaiheessa. 

NAAPURI
Ennen huudettiin äitiä, nyt on tämä yleissyli. ”Vittu tuu ikkunaan!” 

OPETTAJA
Sitä jälkikäteisen puheen määrää 
osanottoja, julkilausumia, politiikkaa
pestyjä käsiä
kannetaan arkkua kukkia
uuniperunoita haudalle 

                        Jokamutkan mediaopisto, TOIMITTAJALINJA
                        Ymmärrettävissä virkkeissä on korkeintaan seitsemän sanaa. 

POIKA
Jos sä juokset karkuun, sä saat juosta tappiin asti.
Loppus jo vittu.

RUNOILIJA
Kannustamme yksilöllisyyteen, sanotaan 
on pärjättävä yksin, tarkoitetaan
tai:
Häviä, luuseri! Älä tuu mulle avautuu.

Peukkumetsässä avoimet hakkuut

ite-media kaikkien janoisten ystävä 
alakoulusta alkaen
rakkaudesta muka ei
saa olla riippuvainen


                        (Radio: Näytä tie nyt Amarilloon)

FACEBOOK
Valolla väkivaltaa vastaan: sytytä kynttilä! (8 000 tykkää)

TYTTÖ
Vittuako kyttäät pahvi!


JA JA JA
Alhaiso!
Porvarit!
Sivarit!
Kouluttamattomat miehet!
Koulutetut naiset!
Feministit! 
Isät!
Äidit!
Homot!
Heterot!
Yksinhuoltajat!
Vihreät! Mustat! Punaiset! Värisokeat!
Öö! ÖÖ-Ö!


MOILANEN
Kamoon hei! ”Tulta munille!” oli kes-kus-te-lun-a-vaus. Herra Jumala täällä otetaan naisen puheet vakavasti! (Vittu.)
--
Runo julkaistu Kerberoksessa 2/2012
--
Runosta ryöstöön. 
Kansallisteatterin rahoitusta leikataan; kulttuuriministeri hyvittelee (?) valitsemalla erityisavustajakseen teatterintutkimuksesta maisteroituneen Moilasen. Joka siis vastaa myös viestinnästä. Draaman laji on? 

Sairaan maailman nimi

Kaksi alaikäistä alaikäisen raiskaajaa, raiskauksilla kerskuminen ja sitä myöten rikoksen kohteen altistaminen lisänöyryytyksen kohteeksi. Olisiko tässä rikos, jonka tekijöiden nimet tulee julkistaa? 

Mitä pilkkaajien olemassaolo kertoo yhteiskunnastamme, mitä lasten vanhemmista? 

IS: Käräjäoikeuden mukaan tämänkaltainen teko olisi aikuisten miesten nuorelle 15-vuotiaalle tytölle tekemänä äärimmäisen vakava rikos. Käräjäoikeus luonnehti poikia kuitenkin "oikeudellisesti lapsiksi".

Ps. Junassa matkalla kirjamessuille nähty ajankuva: mainos I love me -messuista. 

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

lauantai 20. lokakuuta 2012

Perustelut?

Nykyisessä työyhteisössäni minulla ja kollegoillani katsotettiin kaupallinen, puolituntinen video ’Henkilöturvallisuus oppilaitoksissa’ (2008). Videolla on muun muassa kuvaelma kahden oppilaan nyrkkitappelusta ja ohjeita siihen puuttumiseksi. Lainaan kuvan spiikkiä muistinvaraisesti, sisältö on eksakti:

”Tilanteessa on syytä välttää liiallista fyysistä voimaa, sillä nykyisenä kamerakännyköiden aikana tallenne tapahtumista voi helposti levitä nettiin.” 

Sillä tallenne voi levitä… Vau. Ilmoitettu henkilöturvallisuuden lähtökohta vaihtuu
”älä jätä todisteita” -asenteeksi.

Kenties julkaisijan olisi ollut syytä konsultoida turvapalveluja myyvän firman lisäksi myös lakikirjaa? Etiikkaa, moraalia ja ylipäätään ajattelua voi harjoittaa ihan kotipuhteina.

Entäpä työyhteisöni motiivi videon kritiikittömään katseluttamiseen? Sorry, vaitiolovelvollisuus, kommentointikielto voimassa myös ao. yhteisön sisällä. Olenhan globaalikokoomuksellisen markkinamaailman äänioikeudeton palkkaorja, toistaiseksi haluton leivättömään pöytään.

--

Ps. Ystäväni saa pian esikoisensa. Hän ja avomiehensä haluaisivat lapsensa sukunimeksi omiensa yhdistelmän. Siihen tyyliin, että äiti Gallen-Kallela ja isä Sirén (nimet vaihdettu) nimeäisivät jälkeläisensä Sirén-Gallen-Kallelaksi. Tätä ei kuulemma sallita. Eikö G-miehen G-K-S ole sekin yhdistelmänimi?

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Audionsulatusongelmia

Perttu Häkkisen radio-ohjelma Suomalainen mies on mainio, tarpeellinen. Siis nautinto. Mutta se jingle! Miehetkö todella syövät suoleen pursotettua lihasmassaa?

Lisälinkit
Heikki Lampela
Sakari Orava

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kokoomus nostattaa

Saku Timonen blogissaan:

Pitäisikö minunkin neuvoa asunnottomuuden uhkaamaa ja sosiaaliviraston tylyttämää yksinhuoltajaa leipomaan pullaa?

perjantai 14. syyskuuta 2012

Tuskaa tivolissa


Täysi-ikäisyyden kynnyksellä tilasin ja luin kahta lehteä, Parnassoa ja Mielenterveyttä. Olin (ja olen) kiinnostunut kirjallisuudesta ja ihmismielestä: ehjän ja särkyneen käsitteistä, psykologiasta, kielen ulottuvuuksista (sen välittäjänkyvyistä ja tulkinnanvaraisuudesta) sekä mielten ja kielten kohtaamisesta.

Parnasson ääressä koin enimmäkseen täydellistä kohtaamattomuutta. Kafkaista itsetuntoani (Woody Allenin ilmaus) ymmärsin, ettei minun mieleni ole tarpeeksi kehittynyt/ kouluttautunut Peetä lukemaan. Eikä siis myöskään mitään kirjoittamaan. Päätin silloin, että elän ensin, kirjoitan sitten. (Teini on ehdoton.)

Kun iäisyyden jälkeen (olen hitaastielävä) ryhdyin hakeutumaan kirjallisuuskeskustelun ja
-keskustelijoiden ääreen, havaitsin Peen kuivikkeiden tomusta siinneen idols-sukupolven. Olin taas väärässä seurassa.

Jarmo Papinniemen valinta päätoimittajaksi oli saanut minut uskomaan, että nyt Parnasson idea ei enää olisi vaikeaselkoisuus ja sisäänlämpiävyys, akateemiseen kirjallisuuspiiriin vihittyjen areena. En arvannut heilurin heilahtavan toiseen laitaan. Sanoisin lehteä nykymuodossaan kirjalliseksi kabareeksi ellen epäilisi sen loukkaavan jälkimmäistä.

Parnasson blogia seurasin aikani – kauhistellen pikkusieluisuutta, kilpalaulantaa ja tykötekemistä, jota sen kommentit ryöppysivät. Voiko kirjallisen työskentelyn kuvaaja olla ”En mä mitään ajattele, mä vaan kirjotan”? Intohimoa jos oli, se ei nähdäkseni suuntautunut kirjallisuusteemaan.

Janoamani kirjallisuuskeskustelun maailma avautui viimein Tommi Melenderin Antiaikalainen-blogista. Sinne päätyminen vaati muutamia vastentahtoisia askelia. Kirjailijan Ranskalainen ystävä oli Finlandia-ehdokkaana ja tunki havaintopiiriini vaikka miten halusin kääntää sille selkäni. – Kaikki ”liikaa” julkisuutta saava herättää minussa torjuntareaktion (ihmismieli!). – Kirjan nimeke soinnahti snobismilta ja kirjailijasta julkaistut, harvat silmiini osuneet kuvat olivat kaikki alakulmasta. Menin pässinä kuvaajan narussa: asenteellisesti valitun komposition myötä päättelin kirjailijan luontaantyöntäjäksi.

Lopulta kirjaan tartuttuani janosin lukea kaiken Melenderin proosan. Kirjastomme vähäisen annin koluttuani ryhdyin googlettamaan miehen muuta tuotantoa. Pöh, ei sitä ollutkaan (runoja ei tässä nyt noteerata), mutta olihan blogi. Ja millainen blogi! Että jossain siis ruoditaan kirjallisuutta intohimoisesti ja keskittyneesti: upotaan, arvotetaan, kiitetään – otetaan tosissaan. Tästä ovesta sisään ja äkkiä.

Melenderin postauksesta löysin toisen liikajulkisuutensa vuoksi vieromani kirjailijan. Antiaikalaisessa harmiteltiin, että Marginalia-blogissa oli pitkään ollut hiljaista ja arveltiin, että sen kirjoittaja Timo Hännikäinen kenties vaatii itseltään turhan hiottua tekstiä. Ei pitäisi, toivoi Melender. Jos tämä ranskalaisen kaveri arvosti Hännikäistä, minun olisi taas syytä syrjäyttää kohukammoni. Minkä sitten teinkin: Ilman on mielestäni yksi 2000-luvun merkkiteoksiamme.

Tottahan toki on nurinkurista antaa liikajulkisuuden työntää pois kirjan ääreltä. Enhän tiennyt kummastakaan näistä – Melender, Hännikäinen – ennen noita ”kohuja”. Ilman kirjojen saamaa julkisuutta en olisi kenties koskaan lukenut kumpaakaan. (Nyttemmin jouduin huijaamaan itseäni Lohdun kanssa ja siirtämään sen lukemisen”muun sivussa” tapahtuvaksi, koska olin erehtynyt lukemaan siitä katkelman kirjailijan blogista. Yhdessäjuominen sotki janoni.)

Luonnollisesti ryhdyin seuraamaan myös Marginaliaa. Pian löysin Kerberoksen ja siitä Sami Liuhdon muiluttamassa kissaprofessoria. Harmikseni muuta Liuhtoa ei löytynyt. Sittemmin SL on aloittanut (uuden) blogin ja kirjojakin on sen mukaan tekeillä.

Antiaikalaisen ja Marginalian leirinuotioilta löysin linkkiketjujen kautta myös Luutiin, Pääjärven, Penjamin, Särön ja muiden antoisien tekstien ja keskustelujen ääreen. Olen siis viihtynyt oikein hyvin ilman Parnassoa. Mutta.

Siihen asiaan, Samin viimeisimpään Parnasso-postaukseen: pettämiseen ja pettymiseen.

Teinivuosinani Parnasso oli minulle kankeakielinen ja kopea patsastelija, nyttemmin populaarista ammentava ”markkinatoimija”, lyhyeksimyyjä. Minä en koskaan rakastanut Parnassoa, en umpeaa enkä hömppää, siksi se ei voi minua pettää. Samin kohdalla on toisin. Intohimoisen bibliofiilin ei voi odottaa tyynesti todistavan, kuinka harteikkain, perinteikkäin kirjallisuusjulkaisumme muuttuu tekstitivoliksi. Se, joka rakastaa, on se, johon sattuu.

Minut on rakkaudessa pettänyt Yle Puhe. Laiskoine, markkinahenkisine toimituspolitiikkoineen, salla-maneerit-on-kivoi-vuolteenahoineen, varioivine kielipuolineen ja banaaleine naistenlehtiaiheineen se saa minut toisinaan sellaiseen raivoon, että saatan huutaa viattoman vastaanottimeni naamaa umpeen. (En koskaan muulloin käytä noin tylyä kieltä. Se, mikä suustasi tulee...) Pettymykseni keskellä tunnen joskus myös sääliä niitä poloja kohtaan, joiden työksi on yt-neuvoteltu lukea eetteriin jonkun toisen tietokoneelle syöttämiä tekstejä. Näinpä eräskin ääneenlukutyöläinen lennossa korjasi ruudulla näkemäänsä: ”60 vuotta täyttävän Parnassoksen historiikki...”


perjantai 7. syyskuuta 2012

perjantai 31. elokuuta 2012

Joukoton

En seiso kenenkään joukoissa, ainakaan kirjallisuudesta puhuttaessa. Silti minulle vaikkapa

Timo Hännikäinen on kirkas lause, itseään(kään)säästämätön patologi
- - - uteliaisuus, viimeistely
Sami Liuhdon ranchilla ovat jaloimmat ja kesyttömimmät hevoset
- - - pitelemättömyys, rohkeus
Jarkko Sandellin sukeltamat aarteet ovat esteettisestikin ylittämättömiä
- - - mystisyys, esoteria


Ensin mainittu on liian usein kapeasti, ennakkoluuloisesti luettu kirjailija.
Jälkimmäiset taas ovat vahvoja nousevia kyniä, joista tulen vielä monesti sanomaan: Mitäs minä sanoin!