Lainaatko lusikkaa?

Löysin lapsekasta ja absurdiin lipsuvaa sivupersoonaani viehättävän hassukisan. "Me annamme alun, sinä kirjoitat lopun maksimissaan 150 sanalla." Alkuun antoivat:

Swallowing the last of his drink, Alex glanced into his cup and saw...

johon minä

... a green ant trying to climb up the slippery surface. Again and again the odd creature kept gliding back to the bottom, straight to the black hole of no hope. Suddenly, it rose its head, wild eyes nailed to Alex's hair line, and with an angry voice it uttered: 'You ought to use sugar in your coffee. These artificial sweeteners are not only unhealthy but dangerous too. How do you expect me to get out of here when, as you can see, I have no wings, no rope, not even a sticky spoon or a used serviette.'

'Do you have any idea why your forehead resembles the map of Africa before colonization, instead that of the last rainforests? Sugar! Yes, sugar! Slippery surfaces are slippery surfaces, nothing grows, nothing flourishes, not even a hair. If in any doubt, consult the mirror. No, wait, any chance for a spoon... Pal?'

Tyylilaji on mitä ilmeisimmin labsurdi. Välimerkit ja prepositiot varmaan aivan vinksallaan, muusta puhumattakaan, mutta miten hauskaa oli! Toivottavasti en kielipuolisuuttani mennyt kirjoittamaan muuta kuin tarkoitin. Siis sitä, mitä sivupersoona halusi sanoa. Mistä lie tulevat nuo assot, kun tietoisesti väistelee tietoista? Ihmisen mieli on mitä mielenkiintoisin.

Sisällöstä sen verran, että minulla ei ole karvaakaan kaljua vastaan.

Edit. Ovat ne nuo saitin ylläpitäjät kyllä hieman yliamerikkalaisia, kun hassukisan säännöissä lukee:
"There are no winners, no losers, no prizes, just the thrill of seeing your name on the internet."
Really?