Painomuste elää

Melender, Lohtu: Jos onni suosii minua, joku lukee lauseeni ja löytää niistä sellaista, mikä koskettaa meitä molempia, vaikka teksti kertookin minusta. Voisiko tuollaista vuorovaikutusta kutsua ystävyydeksi? Voivatko lukija ja kirjoittaja tuntea henkistä yhteenkuuluvuutta, vaikka eivät tapaa toisiaan?

Melender ja Flaubert? Kunhan kyselen.

Minä ainakin etsin kirjallisuudesta juuri kohtaamisen, ystävyyden mahdollisuuksia. Voin tuntea syvää hengenheimolaisuutta myös jo edesmenneeseen kirjailijaan. Uskon vakaasti, että tuo Lohdussa kyselty ystävyys on mahdollinen - mutta vain lukijan taholta.

Lohtua, kiitos Taanilan ja Talvipalatsin

Luin noin vuosi sitten ensimmäisen Haavikkoni, Talvipalatsin. Tässä muutamana yönä kuulin radiosta arkisto-ohjelman, jossa Taanila haastoi kirjailijan kanssa. Sain sytykkeen - vaikka kyllä jo palatsi iski.
Tänään pistäyksin kirjastoon aikeenani poistua korkeintaan kolmen kirjan kanssa. Köpsästi kävi. Ahdoin kassiin neljä Haavikkoa, yhden naurun, yhden lohdun ja kolme jotain ihan muuta. Asunnostani on tulossa lähikirjastoni etävarasto?